|
Pelot ja fobiat koirilla
Kirjoittanut Elina Mälkiä
Kaikki koirat haluavat selviytyä. Jokaisella eläimellä on luonnostaan
motivaatio hankkia ruokaa ja jatkaa sukuaan. Ylitse muiden menevä asia
on kuitenkin turvallisuuden tunne. Koiran käyttäytyminen muodostuu
pitkälle lähestymis- ja pakenemiskäyttäytymisestä. Koiran
domestikoituessa on sen pelokkuus eli vaaran välttämiskäyttäytyminen
vähentynyt. Kuitenkin monella koiralla tämä piirre on vielä voimakas.
Koiran kohdatessa uusia tilanteita, joissa se tuntee epävarmuutta tai
pelkoa, sillä on neljä tapaa toimia. Englanniksi näitä kutsutaan
neljäksi äffäksi (4F). Ne ovat:
- Freeze, jähmettyminen
- Flight, pakeneminen
- Flirt, huomion kääntäminen muualle, alistumiseleet, rauhoittavat
signaalit
- Fight, puolustautuminen
Me ihmiset yleensä kiinnitämme eniten huomiota tilanteisiin, joissa
koira turvautuu pakenemiseen tai puolustautumiseen.
Silloin tällöin tapaa koiria, jotka pelkäävät lähes omaa varjoaankin.
Joidenkin koirien elämää pelot ohjaavat niin merkittävästi, että
pelokkuutta voidaan jo kutsua koiran luonteenpiirteeksi. Elämä tällaisen
koiran kanssa voi tuntua raskaalta. Koira pakenee vieraita ihmisiä,
toisia koiria, tuulessa lepattavaa lipputankoa ja kaikkea muuta
mahdollista tai mahdotonta. Riippuen koiran perusluonteesta, ja
suhteesta omistajaansa, se voi alkaa puolustautumaan kuviteltuja
uhkatilanteita vastaan ja tulla täten leimatuksi vihaiseksi. Kyseinen
käytös on omistajalle raskasta, mutta kuvitelkaa tilannetta koiran
kannalta. Miltä itsestäsi tuntuisi elää jatkuvassa pelossa?
Ihmisiin ja vieraisiin koiriin suuntautuvat pelot
Tilanne, jossa koira pelkää kaikkea mahdollista on jo erittäin vaikea,
mutta suuri osa pelokkaista koirista pelkää vain tiettyjä asioita tai
tilanteita. Koira saattaa tuntea olonsa turvalliseksi tuttujen ihmisten
ja lasten kanssa, mutta vieraisiin se suhtautuu erittäin varautuneesti
tai puolustautuvasti. Joku koira saattaa pelätä vain parrakkaita miehiä
tai mustatakkisia ulkoilijoita. Pahin mahdollinen tilanne saattaa olla,
kun koira pelkää lapsia ja käyttäytyy niiden lähettyvillä sen vuoksi
aggressiivisesti. Jonkun koiran pelot kohdistuivat vain pieniin
valkoisiin koiriin, kun taas toinen pelkää isoja mustia ja
pitkäkarvaisia koiria.
Tilannekohtainen pelokkuus
Koirat oppivat nopeasti yhdistämään asiat toisiinsa. Niinpä monen koiran
pelot kohdistuvatkin tiettyihin tilanteisiin tai tapahtumiin. Monet
koirat rupeavat pelkäämään eläinlääkärikäyntejä sen jälkeen, kun niille
on jouduttu tekemään epämiellyttäviä tai kivuliaita toimenpiteitä.
Tällaisen tapahtuman jälkeen koira saattaa yhdistää pelkonsa kaikkiin
eläinlääkärin vastaanottotiloihin jo hajun perusteella, sen sijaan, että
se pelkäisi vain kyseistä eläinlääkäriä/vastaanottoa.
Melko yleistä on myös, että pentu tai nuori koira pelkää autossa
matkustamista tai voi pahoin autossa. Jos autopelkoon liittyy lisäksi
pahoinvointia, on melko todennäköistä, että kyseessä on ennemminkin
anatominen (tasapainoaistin kehittymättömyys) ongelma kuin varsinainen
pelkotila. Usein tämä ongelma poistuu, kun koira tulee aikuiseksi ja sen
tasapainoaisti kehittyy täydelliseksi.
Joillekin koirille jo pelkkä ympäristön muutos on suuri stressi, siinä
missä toinen koira on innoissaan päästessään uuteen paikkaan.
Maalaiskoira saattaa pelätä kaupunginhälyä ja liikennettä. Sen sijaan
harva kaupunkilaiskoira kuitenkaan pelkää maaseudun rauhallisuutta.
Ääniarkuus
Yleisesti puhutaan paukkuarkuudesta. Toiset koirat reagoivat
eriasteisesti koviin pamahduksiin aina pakoputken pamahduksesta
ilotulitukseen. Paukkuarkuuden on todettu olevan voimakkaasti
perinnöllistä, sen vuoksi ääniin voimakkaasti reagoivaa koiraa ei
koskaan tulisi käyttää jalostukseen. Myös pentua ostettaessa kannattaa
varmistaa, ettei pennun lähisuvussa ole paukkuarkoja koiria.
Paukkuarkuus voi tuntua harmittomalta ongelmalta ja sellaisena se usein
alkaakin. Monilla koirilla ääniin reagoimisella on kuitenkin tapana
pahentua sitä mukaa, kun koiralle tulee lisää ikää. Koirat myös alkavat
yleistää asioita eli aiemmin koira saattoi pelätä vain tiettyä ääntä,
mutta pikkuhiljaa se alkaa pelätä kaikkia kyseistä ääntä muistuttavia
ääniä ja hetken kuluttua pelottavien äänien skaala on jo hyvinkin laaja.
Ukkospelko saattaa kulkea käsi kädessä äänipelon kanssa tai olla täysin
omansa ja muista peloista erillään oleva. Sekin usein alkaa lievänä
huolestuneisuutena ukkosen aikaan ja pahenee asteittaan vuosi vuodelta.
Lopulta pelkkä sateen ropina peltikattoa vasten saattaa jo saada koiran
pelkäämään, vaikka ulkona ei ukkostaisikaan.
Ilotulitteet ovat yksi yleinen pelkojen kohde. Ennen jokaista vuoden
vaihdetta ilmestyy useisiin koiralehtiin artikkeleita siitä kuinka koira
kannattaa suojata ilotulitteiden paukkeelta. Koirat, jotka pelkäävät
ilotulitteita saattavat olla muuten täysin ääniin reagoimattomia.
Ilotulitteiden äänet ovat yleensä erilaisia kuin monen muun pamahduksen
äänet. Äänen lisäksi niihin yhdistyy myös haju, joka voi ikävän
tilanteen sattuessa jäädä syvälle koiran hajumuistiin.
Kuinka välttää saamasta pelokas koira?
Yksilön pelkoreaktiivisuus (tapa vastata pelolla uuteen tilanteeseen tai
ärsykkeeseen) riippuu pitkälti siitä kuinka paljon sen perimässä on
pelkoa. Paras vaihtoehto on tutustua kunnolla pennun taustaan ennen
koiran ostoa. Jo vuosikymmeniä sitten on todettu, että arkuus on
koirilla vahvasti perinnöllisiä. Tästä huolimatta toiset kasvattajat
käyttävät arkoja koiria jalostukseen. Osa arkuudesta saattaa hävitä
vuosien varrella (ts. koira tottuu pelon aiheuttajiin) ja aikuinen koira
vaikuttaa melko normaalilta. Tällöin on helppo unohtaa kuinka arka se
oli pentuna ja nuorena ja miten paljon sen kanssa ehkä tehtiin töitä,
jotta se tottui koviin ääniin, vieraisiin ihmisiin, uusiin tilanteisiin
yms. Nämä ominaisuudet kuitenkin periytyvät sen jälkeläisille ja
kasvattaja vie (ehkä tietämättömyyttään) ongelmaa eteenpäin.
Koira voi myös tulla araksi koettuaan voimakkaita kokemuksia, riippuen
siitä kuinka kova tai pehmeä se on (ts. kuinka hyvin se muistaa
jälkeenpäin kokemansa uhkaavat tai epämiellyttävät tilanteet). Klassinen
esimerkki on toisille koirille rähisevä koira, jonka päälle on pentuna
hyökännyt yksi tai useampi koira. Tällöin koira alkaa pitää kaikkia
koiria (tai hyökänneiden koirien näköisiä yksilöitä) vaarallisina ja
omaksuu asenteen ’hyökkäys on paras puolustus’. Siksi pentuja ja nuoria
koiria tulisi yrittää suojella huonoilta kokemuksilta ja löytää pennulle
paljon hyviä ja luotettavia leikkikavereita.
Myös koiran pikkupentuiän kokemukset vaikuttavat voimakkaasti. Mikäli
koira ei ole pentuaikanaan saanut tarpeeksi sosiaalisia kontakteja, se
voi vaikuttaa koko koiran loppuelämään. Pennuista, jotka pidetään
ensimmäiset 7-8 viikkoa melko eristyksissä kaikista ulkopuolisista
kontakteista, kehittyy todennäköisemmin arkoja nuoria ja aikuisia kuin
pennuista, jotka saavat jo kasvattajansa luona runsaasti positiivisia
kokemuksia vieraista ihmisistä, toisista koirista, mahdollisesti myös
muista eläimistä ja erilaisista paikoista sekä äänistä. Pennun
muuttaessa uuteen kotiin on omistajan jatkettava tätä sosiaalistamista.
Sosiaalistamisen tarve vaihtelee rodusta ja yksilöstä riippuen. Toiset
koirat selviävät elämässä loistavasti ilman sen kummempia
sosiaalistamisia, kun taas toiset tarvitsevat erittäin paljon kokemuksia
uusista tilanteista, ihmisistä ja eläimistä.
Myös omistajan reaktio koiran pelästyessä on olennainen osa pelkojen
kehittymistä. On normaalia, että pentu saattaa pelästyä erilaisia
asioita. Mikäli omistaja tällöin ”tekee asiasta numeron” ja alkaa
hyssyttelemään pentua yms. Pennulle muodostuu nopeasti käsitys, että
tilanteessa oli jotain vaarallista ja ryhtyy toistamaan käytösmallia
jatkossakin. Helposti tällaisesta kehittyy oravanpyörä, jossa koira
oppii pelkäämällä pääsemään pois monista tilanteista, sen sijaan, että
se joutuisi kohtaamaan pelon aiheuttajan.
Voiko arkaa koiraa auttaa?
Useimmissa tapauksissa voi. Vaikeimpia tapauksia ovat ne, jotka
pelkäävät lähes kaikkea mahdollista. Koiran käytöksen ja tunnetilojen
muuttaminen ei kuitenkaan käy yleensä hetkessä, vaan vaatii paljon
aikaa, panostusta ja kärsivällisyyttä. Asteittain etenemällä voidaan
saavuttaa hyviäkin tuloksia. Koiran itseluottamusta on tärkeää saada
nostettua ja tarjota sille paljon hauskoja ja positiivisia kokemuksia.
Koira tarvitsee elämässään onnistumisen tunteita, kuten me ihmisetkin.
Lähteet:
Lindsay. R. Steven: Handbook of Applied Dog Behaviour and Training.
2005. USA.
Walker, Fisher, Neville: The Treatment Of Phobias In the Dog. 1997.
Englanti.
Takaisin koirakirjastoon
|
